Liikuntaa romukoppaan?

Heitätkö sinä hyvää liikuntaa roskikseen? Minä heräsin miettimään tätä ihan vähän aikaa sitten. 

Töissä meitä yritetään kannustaa monenlaiseen työpaikkaliikuntaan. Tietokoneelta pomppaa työpäivän aikana monta kertaa taukojumppaohjelma, ja viime viikolla intranet ja portaikkoihin liimatut lappuset kannustivat viettämään Porraspäiviä. 

Minä olen välilllä käyttänyt taukojumppaohjelmaa, mutta viime aikoina kiirettä syyttäen klikannut sen säännönmukaisesti pois. Minusta se ei oikein ole oikeaa liikuntaa. Portaita yritän kyllä kiivetä neljänteen kerrokseen, mutta esimerkiksi väsymyksen, jalkakivun tai kahvikupin kantamisen takia voi helposti antaa itselleen luvan käyttää hissiä. Täytyy sanoa, että entinen työhyvinvointiyhteyshenkilö on tässä hiukan repsahtanut.

Viime viikon alussa päätin, että on selvitettävä, paljonko hyvää liikuntaa tulee työviikon aikana heitettyä hukkaan, kun jättää tekemättä taukojumpat ja kiipeämättä portaat. Päätin tehdä toisin, ja ottaa vaarin jokaisesta portaiden noususta ja taukojumpasta. Pikaisten laskemien jälkeen määrittelin niiden molempien kestoksi noin minuutin, ja aloin pitää tukkimiehen kirjanpitoa.

Maanantai

Porraspäivien mainos
firman portaikossa.

Maanantaina kiipesin portaat edestakaisin kolme kertaa, eli tavanomaiset töihintuloon ja lounaalla käyntiin ja päiväkahvin hakemiseen liittyvät porrasliikkumiset. Päivän koordinaatioharjoituksen sain, kun harjoittelin portaiden kiipeämistä teekupin kanssa. Pukin Pusu on kuulkaa kuuma! Ainakin, kun sen niminen tee läikkyy sormille rappusissa. Taukojumppaohjelma ehti pyörähtää käyntiin kolme kertaa työpäivän aikana. 

Tiistai
Tiistaina oli etäpäivä. Silloin liikkuminen työpäivän aikana on tavallisesti hyvin olematonta. Tällä kertaa minun piti hoitaa asioita kaksikin kertaa päivän aikana, joten kirjasin neljä portaiden nousua ja laskeutumista. Toisaalta taukojumppasaldo jäi koneelta poistumisen takia tänä työpäivänä yhteen.

Keskiviikko
Keskiviikkona ehdin kiivetä työpaikan portaat kahdesti edestakaisin ja taukojumpata kahdesti. Iltapäiväksi lähdin kaupungille palaaveriin, ja jouduin tietysti sen takia väkisinkin liikkeelle. Kerrankin kokous oli kolmen tunnin kestostaan huolimatta varsin kävelevä, koska teimme suunnittelutyötä keltaisten lappujen ja fläppitaulujen kanssa. Kokouksen jälkeen haaveilin, että olisin hypännyt metroon yhdeksi pysäkinväliksi matkalla rautatieasemalle. En kuitenkaan hypännyt, ja kello todisti minun liikkuneen kahdeksan ylimääräistä minuuttia, koska jätin metrokyydin väliin. Kokousiltapäivän takia minulta jäi käyttämättä hyväksi työpaikan yhteistaukojumppa, "keskiviikon venyttelytuokio". En ole koskaan käynyt siinä, mutta ensi viikolla aion osallistua. 

Torstai ja perjantai
Torstaina meillä alkoi työpaikalla kahden päivän kokous, joka esti koneella työskentelyn ja taukojumppaamisen. Kokouksen erilainen tauotus toi kuitenkin päivään ylimääräisiä portaiden nousuja ja laskeutumisia, joita kirjasin molemmille päiville yhteensä kahdeksan. Lisäksi kuljettelin kokouksen keskusteluosuuksissa mikrofonia puheenvuoroa pyytäneille. Siten yhtäjaksoiset istumapätkäni jäivät koko päivän aikana alle puolen tunnin mittaisiksi. 

Mikä sitten oli loppusaldo ja miten paljon hissiä käyttämällä ja taukojumppia pois klikkaamalla jätän hyvää liikuntaa käyttämättä? Tällä työviikolla liikuntaa olisi lentänyt roskikseen yhteensä 36 minuuttia, tai jos toteutumaton metromatkakin lasketaan, yhteensä 44 minuuttia. Ei oikeasti mikään vähäpätöinen aika. Varsinkin, jos portaat liikkuu sen verran reippaasti, että hengästyttää ja tekee taukojumpan venytykset huolella.

Taidanpa yrittää käyttää hyödykseni tämänkin tarjolla olevan liikunnan, enkä enää hyljeksi sitä.