Triplakilometrit

Vuosi sitten pohdiskelin, pitäisikö juoksukilometrien laskennassa liittyä perinteiseen lokakuun alusta syyskuun loppuun kestävän juoksukauden kilometrien laskijoihin, vai laskea kilometrit kalenterivuosittain. Päätin liittyä molempiin. Kun ei koskaan tiedä, koska tulee tauko ja kilometrit lakkaavat kertymästä. Niitä on syytä laskea joka välissä. 


Edellinen juoksukausi 2014-2015 päättyi lukemaan 170,6 km. Onneksi se oli tähänastinen pohjanoteeraus. Tällä kaudella 2015-2016 olen lähes kolminkertaistanut juoksukilometrini: kauden lukema oli 502,2 km. 

Vuosi sitten totesin, että
juoksukilometrien laskenta saa
aina haaveksimaan.
Ei unohdeta haaveilua.

Voisi ajatella, että 170 kilometrin kauden lukemia on helppo parantaa. Ei se ihan itsestään selvää kuitenkaan ole ollut. Kauden alussa tai juuri ennen sitä syyskuussa olin saanut taas luvan alkaa varovasti hölkätä. Juoksun osuutta piti lisätä vähitellen viisi minuuttia kerrallaan. Kauden ensimmäisinä kuukausina hölkkäsin noin kolmen kilometrin lenkkejä, joista osa oli aluksi kävelyä. Lenkkejä oli pari viikossa. Vuodenvaihdetta lähestyessä lenkit pitenivät vähitellen neljään kilometriin ja vaihtuivat kokonaan juoksuksi. Ensimmäisen viitosen pitkään aikaan juoksin tammikuun 5. päivä. Helmikuun lopussa juoksin jo kolme viitosta joka toinen viikko, ja maaliskuussa lenkit vähitellen pitenivät kuuteen kilometriin. Huhtikuun viimeisellä viikolla yksi viikon lenkeistä oli ensimmäistä kertaa kahdeksan kilometriä. Siitä alkoi pitkän lenkin tavoittelu. Toukokuun 21. päivä juoksin ensimmäisen kympin. Kesä-heinäkuussa pitkä lenkki piteni vähitellen, kunnes heinäkuun 30. päivä juoksin 14 kilometriä. 

Elokuun puolesta välistä alkaen onkin sitten ollut heikompaa jalkavaivojen ja flunssien takia. Keskimäärin juoksua on kertynyt kahdessa kuukaudessa vain 65 kilometriä. Nyt yritän pikkuhiljaa alkaa taas juosta, ensin pari lenkkiä viikossa.  

Mikään ei tässä harrastuksessa ole ollut itsestään selvää. Vaikka kolminkertaistin vähät kilometrini verrattuna edelliseen kauteen, ei ensi kaudesta voi koskaan tietää. Mutta aina kun joutuu pitämään tauon, on toiminta tauon jälkeen pakostakin nousujohteista. Kuulemma ihmiset ovat onnellisempia tilanteessa, joka paranee, kuin keskimäärin paremmassa tilanteessa, joka pysyy ennallaan. 

Olen onnellinen ja kiitollinen myös kannustuksesta ja vinkeistä, joita olen saanut. En tunne itseäni urheilijana enää ollenkaan yhtä ulkopuoliseksi, tyhmäksi ja yksinäiseksi kuin juoksuharrastusta aloittaessa. Minusta on tullut aina vain parempi tekemään uusia virheitä. 

Huolimatta tämän syksyn tauosta juoksuhulluus tuntuu olevan jäljellä. Eilen illalla alkoi tehdä mieli lenkille, vaikka oli märkää, kylmää ja sateista. Parasta oli se, että pääsin.