Tiedätte ehkä, miten siinä käy, kun on autolomalla alakouluikäisten lasten kanssa, ja pysähtyy syömään satunnaisissa kuppiloissa matkan varrella? Ruokalistalla on enimmäkseen ranskanperunoita, hampurilaisia ja kokista. Ja kun sitten pysähtyy muutamaksi päiväksi tätien herkkupöytiin, juo ruokajuomana limsaa, syö monta annosta jälkiruokaa ja välipaloiksi karkkia, alkaa herkku- ja sokerikiintiö pikkuhiljaa täyttyä.
Muistan, että tuolta reissulta kotiin palattuamme totesin, että nyt pitää vähentää sokerinsyöntiä ja palata takaisin ruotuun. Poika otti kehotuksen vakavasti. Hän ryhtyi totaaliseen sokerilakkoon, joka kesti useamman kuukauden. Itsekin kokeilin sokerilakkoa silloin ensimmäistä kertaa.
Olin aina kuvitellut, että sokerin välttäminen on minulle ihan mahdotonta. Mutta sen kesän jälkeen tauko sokerinsyönnissä oli tervetullut, ja kieltäytyminen yllättävän helppoa. Kaikissa liikaa sokerinsyöntiä koskevissa jutuissa sanotaan sama, mutta sitä on vaikea uskoa ennen kuin itse kokeilee: ensimmäiset viikko-pari ovat vaikeimmat ja sitten ei enää tee mieli makeaa.
Sittemmin olen ollut sokerilakossa monta kertaa, kuukauden tai pari kerrallaan. Aloittaminenkaan ei ole enää kovin vaikeaa, ja sokeristen välipalojen korvaamiseen on monta kikkaa korvan takana.
Tällä kertaa sokerilakon ehdottaja oli tytär, joka ajatteli viettää sokerittoman syyskuun seuraamansa vloggarin innoittamana. Muutkin perheenjäsenet päättivät yksi toisensa jälkeen osallistua, niin että nyt olemme kaikki ilman sokeria.
Ideana on, että vältämme lisättyä sokeria ja keinotekoisia makeutusaineita. Suolaiseksi miellettyjä asioita ei tarvitse välttää. Joskushan salaatinkastikkeissa tai suolakekseissä tai vaikka nuudelien mausteissa valitettavasti on lisättyä sokeria. Äärimmäinen tarkkuus vaikeuttaa kuitenkin tässä tapauksessa elämää ihan liikaa.
Olemme myös sopineet, että kohteliaisuuden niin vaatiessa, esimerkiksi kylässä, sokeria saa syödä. Myös tämä helpottaa elämää. Muistan kerran sokerilakossa piilottaneeni pojan opettajan tarjoaman keksin laukkuuni opettajan hetkeksi poistuessa luokasta. Toinen juttu sitten on, ettei jotain tavallista kaupan keksiä todellakaan enää tee mieli lakon kestettyä joitakin viikkoja.
Kolmas elämää helpottava asia on, että hedelmät ovat sallittuja. Äärimmäiset sokeripuritaanit tai asian totaalisesti väärin käsittäneet ovat nimittäin sitä mieltä, että hedelmiäkin pitäisi välttää. Hedelmät sisältävät kuitenkin niin paljon hyviä aineita, että niitä kannattaa syödä.
Sokerittomat kaudet ovat opettaneet monenlaista muutakin kuin sen, että sokerittomuus on loppujen lopuksi aika helppoa. Olen esimerkiksi oppinut syömään maustamatonta jugurttia ihan sellaisenaan. Parasta se on tietysti marjojen tai hedelmien ja siementen tai pähkinöiden kanssa. Ruokavalioni on muutenkin muuttunut niin, etten kovin usein syö lisättyä sokeria sisältäviä tuotteita, esimerkiksi muroja, myslejä tai mehuja. Kahvin sokerista luovuin muutama vuosi sitten. Teessä en ole käyttänyt sokeria kohta kahteenkymmeneen vuoteen. Leivonnaiset ja karkit, erityisesti suklaa, kyllä normaalioloissa maistuvat. Mutta senkin olen oppinut, miten helposti sokerikiintiö täyttyy. Siinä hyvä apu oli tämä Leipätiedotuksen sokeritesti. Nyt tiedän liiankin hyvin, että useana päivänä mennään yli rajan.
WHO:n sokerinsaantisuositus on 10 % kokonaisenergian saannista. Jossain oli käännetty tämä suomeksi siten, että 2000 kilokalorin energiantarpeella sallittu sokerin määrä on alle 50 g. Omaksi energiantarpeekseni jokin laskuri antoi 1800 kilokaloria, jos en urheile päivittäin. Tuo 50 grammaa päivässä on minulle siis ehdoton maksimi. Se kertyy helposti vaikkapa puolen litran limsapullollisesta tai sadasta grammasta suklaata. Muita karkkeja tarvitaan 50 sokerigrammaan vielä vähemmän. Miettikääpä miten iso nykyisin on karkkipussi? Siitähän saa sokeria melkein viikoksi.
Olen huomannut senkin, että kun on sokeritauolla ja pystyy samaan aikaan harrastamaan kohtuullisesti juoksua, vatsamakkarat alkavat pienentyä vyötäröllä. Harmillisesti nämä eivät ole ihan hetkeen toteutuneet yhtä aikaa. Voin kuvitella, että jos olisin oikea juoksija ja tavoittelisin aina uusia ennätyksiä, sokerilakko voisi nipistää ajasta arvokkaita sekunteja.
Ihan hyvän olon takiakin sokerilakkoa voi kyllä suositella. Sen jälkeen ei pitkään aikaan tee mieli paljoa makeaa, joten se vähentää sokerin määrää vielä päätyttyäänkin.
Nyt minulla on sokerilakkoa täynnä viisi päivää, koska aloitin jo pari päivää ennen syyskuun alkua. Pääasiassa olen herkutellut kunnon ruoalla ja hedelmillä. Kerran olen tehnyt sokeritonta omenapannaria ja kerran sämpylöitä. Voi olla, ettei tällä ruokavaliolla oikeasti laihtuisi.
 |
| Sokerilakossa rypäleetkin voivat maistua liian makeilta. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti