Kun pääsin kolmisen viikkoa sitten juoksun makuun,
ensimmäinen kokemus oli se, että peruskunto on romahtanut. Syke huiteli missä
sattuu, vaikka tavoite oli tietysti alle pk-rajan. Muutaman juoksukerran
jälkeen aloin kuitenkin jo ajoittain saavuttaa peruskuntosykkeen.
Toisen viikon lopulla syke kuitenkin pomppasi taas
reippaasti pk:n päälle. Parin turhauttavan lenkin jälkeen nöyrryin kokeilemaan
tahdin hidastamista kävelyksi aina sykkeen kohotessa. Tuloksena oli entistä
turhauttavampi lenkki, jolla sykkeet kohosivat uudestaan aina, kun kävelyjakson
jälkeen otin muutaman juoksuaskeleen.
Valitin Veteraanijuoksijalle. Jos auto ei käynnisty, miehet
yleensä kysyvät, onko bensa lopussa. Joskus se on aiheellinen kysymys.
Veteraanijuoksija kysyi, toimiiko sykemittari ja onko minulla liikaa vaatetta.
Liian paksut vaatteet voivat kuulemma nostaa sykettä kymmenenkin lyöntiä. Jälkimmäinen
kysymys osui nappiin, sillä olin itsekin huomannut juoksevani liian paksuilla
kalsareilla. Niiden yhteyttä sykkeeseen en kuitenkaan ollut tiennyt.
Seuraavalle lenkille valitsin ohuemman alusasun. Lenkin
alussa syke hyppäsi taas ties minne. Noin kymmenen minuuttia juostuani se
kuitenkin palasi pk-tasolle. Tajusin, että malli tuntui tutulta: noinhan se
käyttäytyi viime talvenakin. Jostain syystä sykkeen tasoittuminen otti
silloinkin minulla ensimmäiset kymmenen minuuttia, ja sitten mentiin taas
hyvällä sykkeellä.
Sain ensimmäisen kymmenen minuutin jälkeen hiivittyä 35
minuuttia kutakuinkin pk-sykkeellä. Toivo palasi taas.
En ole yksin korkean sykkeeni kanssa. Eri arvioiden mukaan
50–80 % suomalaisista juoksee liian lujaa.
Jos nyt tästä pääsen kunnon pk-treeniin kiinni, voinkin alkaa suunnitella omaa
juoksukoulua tuolle porukalle.
Ohoh, eipä oo käynyt mielessäkään että vaatetus voi vaikuttaa noin paljon!
VastaaPoistaSanopa muuta...aina oppii uutta.
Poista