Joulua kohti

Liiallinen kuormitus voi viedä syvälle.

Uusi Juoksija-lehti muistutteli lukijoitaan ylikuormituksesta. Minulle tärkein muistutus oli se, että kaikki elämässä vaikuttaa kokonaisuuteen. Juoksusta palautumisessa on huomioitava paitsi juoksun aiheuttama rasitus, myös muut kuormittavat tekijät, kuten työ, ihmissuhdeongelmat, univaje, ravinnon puutteellisuus ja taloushuolet. Omalla kohdallani lisäisin listaan vielä vapaaehtoistyön ja luottamustoimet.

Minua ei liian kova treeni ole viime aikoina juuri kuormittanut, mutta ehkä se on ollut vain hyvä. Ei tähän syksyyn kovin kovaa treeniä olisi edes mahtunut. Vaikka kaikkea on vain vähän, monessa pienessä purossa on yhteensä paljon vettä. Kaikessa on myös karsimisen varaa, ei vähiten vapaa-aikaa kuormittavissa vapaaehtoishommissa. Onneksi työ on sentään nyt syksyllä kohtalaisen hyvin pysynyt työajan puitteissa.

Kuten olen vähän täällä blogissakin valittanut, juoksu ei oikein ole maistunut, lihastreenistä puhumattakaan. Juoksija-lehden mukaan sekin voi olla merkki liiallisesta kuormituksesta.

Kaikissa viisaissa kuormitusta ja ylikuormitusta käsittelevissä artikkeleissa sanotaan aina, että pitää kuunnella itseään. Ylikuormituksen riskit voi tunnistaa ja kuormitusta voi hillitä ajoissa.

Tänä syksynä ruumiini ja sieluni tuntuvat viestittävän, että minun pitäisi harrastaa rauhallista ja itsestä hyvältä tuntuvaa liikuntaa. Saattaa olla, että nyt kannattaisi kuunnella viestiä.

Jospa antaisin itselleni liikunnallisen joululahjan: luvan harrastaa vain sellaista liikuntaa, joka tuntuu hyvältä.

Ainakin seuraavia voisin joulupukilta toivoa.

Haluaisin...

...ulkoilla päivänvalossa.

...luistella hyvässä seurassa.

...tehdä pitkän sauvakävelyn ja pysähtyä syömään eväitä.

 

...juosta oikein hitaita pk-lenkkejä ja pysähtyä ottamaan mielin määrin valokuvia.

...ärsyttää lihaksiani vain hyvin lyhytkestoisilla harjoituksilla.

...muistaa katsella jokaisella lenkillä maisemia.

Joulurauha alkakoon jo joulunalusviikolla!