Menisin mieluusti juoksutekniikkakurssille. Sellaiselle, joka keskittyisi pelkkään juoksutekniikkaan ja kestäisi muutaman viikon. Olen niitä vähän katsellutkin, nyt viimeksi yhtä toukokuussa alkavaa tekniikkakurssia, mutta mikään niistä ei ole sopinut aikatauluihini.
Jotain pitäisi kuitenkin tehdä.
Olen minä joskus juoksutekniikkaa googlettanutkin. Googlettamallahan sitä oppii. Pääasiassa olen googlettamisen jälkeen ollut sekaisin siitä, mitä on tekniikka ja mitä on koordinaatio ja onko olemassa erikseen tekniikkaharjoituksia ja koordinaatioharjoituksia. Oma lukunsa on, miten ihmeessä mystisiä tekstikuvauksia tulkitaan. Mitä tarkoittaa vaikkapa "Lantion tulee pysyä ylhäällä ja suoraksi ojentuneena." tai "Lantio ja navan seutu soljuu helposti eteenpäin askeleen osuessa maahan." Lisäksi minua on tietysti ahdistanut se, että kaikenlaisia harjoitteita on tarjolla hirveän paljon ja kaikkea pitäisi tietysti myös ehtiä ja osata tehdä.
Minun on jo monta viikkoa pitänyt ottaa itseäni tässä asiassa niskasta kiinni ja tarkastella omaa juoksutekniikkaani. Koska aloittaminen on kovin vaikeaa, päätin, etten voi mitenkään ottaa haltuun montaa asiaa kerrallaan tai tehdä jotain harjoitteita seitsemänä päivänä viikossa. Voisin kuitenkin ottaa haltuun yhden ruumiinosan kerrallaan. Sen verran aloin nimittäin googlettamisen ansiosta tai siitä huolimatta ymmärtää, että juoksutekniikassa on kyse eri ruumiinosista ja niiden liikkumistavasta.
Vähän nettisivusta riippuu, missä järjestyksessä ja miten eri juoksutekniikkaan liittyvät ruumiinosat kuvataan. Täällä on esimerkiksi kuvattu jalkojen eri osien, lantion, polvien, pohkeiden ja nilkkojen liikkuminen erikseen, ja tuoreen (3/2017) Juoksija-lehden artikkelissa taas puhutaan pelkästään keskivartalosta ja askeleesta, mitä tulee vyötärön alapuoleen. Toisinaan puhutaan myös jalkaterien suunnasta, mutta aina sitä ei ole katsottu tarpeelliseksi mainita. Useimmissa juoksutekniikkajutuissa otetaan jalkojen ja lantion lisäksi esiin katseen suunta, käsien asento ja liike sekä hartiat.
Päätin aloittaa järkeenkäyvimmästä. Otin ensimmäiseksi tavoitteekseni katseen kohdistamisen. Päätin yrittää muistaa, että katse suunnataan muutaman kymmenen metrin päähän eteen, jotta juoksuasento olisi luonnollinen. Luulen, että minulla on ollut tapana juosta hieman liian kumarassa. Ensimmäisellä kerralla muistuttelin oikeasta katseen suuntamisesta itselleni pitkin lenkkiä. Ja aika hyvin onnistuinkin. Tuskin edes huomasin tuliteriä pinkkejä lenkkareitani, jotka olivat jalassa vasta toista kertaa! Muutaman kerran jälkeen katseen suuntaaminen alkoi tuntua jo ihan luontevalta.
Tietä pitkin, mutta miten? |
Toiseksi päätin miettiä käsiä, joiden asentoa pidin jo valmiiksi kohtuullisen hyvänä. Käsien liikkeitä voisin kuitenkin parantaa, koska vaikuttaa siltä, että käteni eivät liiku tarpeeksi edestakaisin. Olen juossut nyt vasta yhden lenkin miettien sekä pään asentoa että käsiä. Liikkuvia osia alkaa olla jo liikaakin. On muistettava, ettei kerralla opi mitään, vaan toistoja tarvitaan useita.
Hartioiden asentoon vielä pystynen kiinnittämään huomiota itse, mutta askelen, rytmin ja lantion asennon kanssa taidan tarvita apua. Ja varmaan senkin kanssa, miten tekniikkaa parannetaan. Kaikenlaisia juoksua parantavia harjoitteita löytyy netistä miljoona, usein koordinaatioharjoitusten nimellä. En ole koskaan ymmärtänyt, mikä harjoite vaikuttaa mihinkin ongelmaan. Koska harjoitteita on niin paljon, lienee tärkeää tietää, mitä juuri minun kannattaisi tehdä.
Jotain apua taidan tarvita myös asioiden ymmärtämiseen ja muistamiseen. Luin nimittäin uudestaan ohjeet katseen suuntaamisesta, ja totesin, että katse pitäisikin suunnata horisonttiin, eikä muutaman kymmenen metrin päähän. Kai se on eri asia?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti