Olen kuitenkin taas päässyt juoksun makuun. Aloitin lyhyillä pk-lenkeillä ja pidensin varovasti yhtä viikon lenkeistä kymmeneen kilometriin ja yli. Kun muutama pitkis oli takana, alkoi olla aika kokeilla vähän vauhdikkaampaa treeniä, ettei juoksu menisi pelkäksi samanlaiseksi junnaamiseksi.
Joskus ennen juoksutaukoa olin Veteraanijuoksijan ohjeen mukaan juossut neljäminuuttisia intervalleja, ja lyhentänyt niitä sitten kolmeminuuttisiin, kun neljäminuuttiset tuntuivat minulle liian pitkiltä. Veteraanijuoksija ehdotti sen jälkeen, että kokeilisin seuraavaksi minuutin vetoja.
Juoksutaukoon ja siitä toipumiseen meni toista kuukautta, ja ehdin jo unohtaa, millainen treenin olisi pitänyt olla. Piti kysyä uudestaan. Selvisi, että palautuksen pitäisi olla kolme minuuttia pitkä. Sen verran muistinkin, että vedot olisi hyvä juosta ylämäkeen, ja niiden olisi tarkoitus olla "rennon kovia" ja teknisesti mahdollisimman hyviä. Vetotreenin aloittaminen tässä saumassa palvelisi siis parhaassa tapauksessa myös tekniikka-ajatuksiani.
Yksi ongelma oli ajanotto. Minulla ei ole kunnon juoksukelloa, eikä mitään muutakaan rannekelloa. Kännykkä kädessä on kurja juosta, vaikka neliminuuttisten mittaamisessa olinkin käyttänyt kännykän Sports Trackeria. Minuutti on kuitenkin liian lyhyt aika sen kanssa tuhraamiseen. Ilman kuntosalicircuitia tämäkin ongelma olisi ollut vaikea ratkaista. Tiesin kuitenkin, että siellä ohjaaja käyttää puhelimeen ladattua ajastinta, joka ilmoittaa treeniin ja palautukseen käytettävän ajan alkamisen ja loppumisen äänimerkillä. Etsin sovelluksen yrityksen ja erehdyksen kautta kännykän kaupasta. Muutaman huonon sovelluksen ladattuani ja poistettuani löysin sellaisen, johon pystyin etukäteen näppäilemään minuutin treenit ja kolmen minuutin palautukset. Sovelluksen nimi on Interval Timer X ja se on ilmainen.
Ensimmäisen vetotreenin juoksin ihanan aurinkoisena päivänä. Lämpöasteita ei kuitenkaan ollut montaa, jos yhtään, vaikka oli huhtikuu. Lämmittelin kerrankin kunnolla: tavallisten lämmittelyliikkeitteni ja kymmenen minuutin kävelyn jälkeen hölköttelin vartin.
Vedot juoksin ohjeen mukaan ylämäkeen, joka ei loppujen lopuksi ollut tarpeeksi pitkä, mutta tulipahan vähän vaihtelua. Yritin kiinnittää huomiota askeleeseen ja miettiä, osuuko jalka ponnistaessa lantion alle. Huomasin, että kädet liikkuivat oikeaoppisemmin, kun vauhtia tuli lisää. Katseellakin tavoittelin tällä kertaa horisonttia enkä pururataa.
Olin unohtanut sykemittarin kotiin, eikä intervalleja ja palautuksia mitannut kännykkäsovellukseni mitannut matkaa. Minun ei siis tarvinnut millään tavalla kiinnittää huomiota sykkeeseen tai vauhtiin. Se oli varsin vapauttavaa.
Päätin etukäteen, että juoksen neljä minuutin vetoa. En tiedä, olisiko pitänyt yrittää enemmän jo heti alkuun, mutta ainakaan aloittamisen kynnys ei nyt ollut liian korkea. Ihan hyvän ja reippaan treenin sain noista neljästäkin minuutistani. Hölkkäsin väliin hitaasti kolmen minuutin palautukset.
Lopuksi hölkkäsin takaisin kotiinpäin viisitoista minuuttia. Olin tyytyväinen treeniin. Minuutit eivät tuntuneet liian pitkiltä, eikä niitä ollut liikaa. Jalkakin tuntui oikein hyvältä.
Vasta monta päivää jälkeenpäin huomasin, ettei tekemäni treeni tuntunutkaan ahdistavalta. Olen nyt vähän hämmentynyt. Pitäisikö vauhtitreenin tuntuakin hyvältä? Vai jätinkö kynnyksen liian alas, kun saman tekeminen uudestaan ei pelotakaan? Tätä pitää miettiä tai kysyä viisaammilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti