Pinkki teippi ja uskon puute

Viimein reilu viikko sitten jalka tuntui rauhoittuneen sen verran, että uskalsin taas kokeilla juoksua. Taukoa tuli kuukausi. Sinä aikana kävelin jonkin verran, kävin kuntosalilla ja hydrobicissa sekä venyttelin paljon. 

Kaikkiaan voisin arvioida jalkani tilan pysyvän aika tasaisesti samanlaisena. Välillä on parempia päiviä. Joskus on ollut sellainenkin päivä, etten enää muistanutkaan sen olleen joskus kipeä. Ja suurimman osan aikaa se on ihan ok. Mutta pieni tuntemus jalassa on lähes koko ajan, ja ikävimmillään tulee jonkinlainen hermokipu. 

Pinkki teippi.

Fysioterapeuttini suositteli jo melkein vuosi sitten kokeilemaan kinesioteippiä. Teipin pitäisi kuulemma kertoa jalalleni, mikä on oikea asento. Lykkäsin teipin ostoa aika pitkään. En alkuunkaan usko teippeihin, koska en ole nähnyt niistä riittävää tutkimusnäyttöä. 

Maaliskuun alussa tulin käyneeksi apteekissa ja ostaneeksi rullan kinesioteippiä. Tietysti pinkkiä. Alan ilmeisesti olla siinä tilanteessa, että voin kokeilla kaikkea, kun ei mikään tunnu muuttavan jalan tilannetta suuntaan eikä toiseen. 

Jälkeenpäin katselin hiukan teippien hintoja netistä. Apteekeissahan niin sanottu vapaan kaupan tavara on yleensä kalliimpaa kuin muualla. Minulle ei vain tullut mieleen, että kinesioteippiä voisi saada urheilukaupoista tai nettikaupoistakin. Pienen googletuksen jälkeen totesin kuitenkin, että tuommoinen perusrulla, jonka ostin, maksaa apteekissa vain euron enemmän kuin XXL:ssä. Sitä vastoin värejä, malleja, leveyksiä, pituuksia ja muita herkkuja löytyy verkkokaupoista paljon enemmän kuin lähiapteekistani. 
  
Tutkimustiedon puute kinesioteipin vaikutuksista häiritsi ja häiritsee kuitenkin edelleen. Teipin ostettuani löysin suomenkielisen katsauksen, jossa oli tarkasteltu kinesioteipin vaikutusta  nimenomaan sensorisen palautteen antajana. Katsauksessa oli mukana 11 tutkimusta, joista yhdeksässä havaittiin jonkinlaista vaikutusta asentotuntoon. Tutkimukset olivat pieniä, niissä oli mukana 4-60 tutkittavaa, ja vain viidessä tutkimuksessa oli vertailuryhmä, joka käytti lumeteippiä. Tutkimuksissa oli myös tarkasteltu eri ruumiinosia ja käytetty erilaisia mittareita. Yhteenvetona katsauksessa todettiin, että tieto on ristiriitaista, mutta jonkinlaisesta vaikutuksesta on viitteitä. 

Mitäs sitten muuta, kuin teippi jalkaan ja lenkille! Onneksi olin aikanaan tallettanut blogiini kuvan fysioterapeutin laittamasta teipistä, ja sain sen avulla oman teippaukseni jotenkuten kohdalleen. 

Ensimmäinen lenkki oli ihanan aurinkoisena päivänä. Euforia tuli jo pelkästä auringonpaisteesta. Voi olla, että se häiritsi teipin vaikutusten havaitsemista. Vaikea sanoa, oliko siitä minkäänlaista apua. Pidin teipin jalassani pari päivää, koska se pysyi kohtuullisesti kiinni ja irtosi vasta hydrobicin jälkeen. Kipua se ei ainakaan juuri ehkäissyt, mutta ei varmaan aiheuttanutkaan. 

Lahjakkaasti unohdin sitten laittaa uuden teipin, kun seuraavan kerran lähdin lenkille. Ja sitä seuraavankin kerran. Muistamista häiritsee edelleen hiukan se, että minulta puuttuu uskoa teipin tehoon.