Lisää matkaa ja enemmän lepoa

Tuore lumi on parasta.

Loppuvuoden kuukaudet ovat olleet juoksun ja jalan kannalta oikein hyvää aikaa. Lokakuun viimeisellä viikolla palasin pienen kevennyksen jälkeen taas juoksemaan joka toinen viikko kolme kertaa ja joka toinen viikko kaksi kertaa. Hitaasti olen lisännyt myös määrää, niin että raskaammilla viikoilla olen taas juossut 29-30 kilometriä. Myös intensiteetti on lisääntynyt, ja vauhtitreenit ovat tulleet mukaan kuvaan. 

Voin jopa sanoa, että jalka on jo ajoittain tuntunut lähes normaalilta, mikä on viimeisen 2,5 vuoden aikana ollut aika harvinaista.

Tuudittauduin jo tuohon kivaan olotilaan, ja kuvittelin, että olen osannut sopivalla treenimäärällä, venyttelemällä ja jumppaamalla ehkäisemään kipeytymisen. 

Ilmeisesti luulin kuitenkin liikoja. Olin sittenkin kestämäni määrän rajamailla. Olin nimittäin hieman kasvattanut pitkiksenkin matkaa, ja juossut jo muutamalla viikolla joulun aikoihin 15 kilometrin pitkiksiä. Viime viikolla sitten venytin pitkiksen 16 kilometriin. 

Olisi pitänyt tuon 16 kilometrin jälkeen ymmärtää levätä ihan kunnolla. En kuitenkaan malttanut olla pois hydrobicista. Sinne kun on jo rouvaporukan paineenkin takia lähes pakko lähteä. Sitäpaitsi jonain sunnuntaina muutamaa viikkoa aiemmin onnistuin sekä juoksemaan vauhtivedot että käymään hydrobicissa, ja kaikki meni ihan hyvin. Niinpä tälläkin kertaa kuvittelin tekeväni hydrobicin palauttavana treeninä. Hydrobicin luonne vaan on aika reipas, ja jo illalla huomasin, että jännettä poltteli.

Liukkaita kilometrejä.

Piti taas rauhoittua vähäksi aikaa. Mutta näin on käynyt ennenkin, eikä tämä kovin masentavalta tuntunut. Saattaa olla, että oli aikakin taas pohtia sitä, mikä tuntuu hyvältä ja mihin voimat riittävät. Loppujen lopuksi pidin vain kolme täyttä lepopäivää liikunnasta, ja viisi juoksusta. 

Katsotaan nyt, mitä jalka taas kestää. Täytyy myöntää, että paarustaminen pimeässä, kylmässä ja liukkaassa alkaa muutenkin kyllästyttää. Haaveilen jo lenkeistä aamun valjetessa, tai illan hämärtyessä ja mustarastaan viheltäessä, tai keskellä päivää kirkkaassa auringonpaisteessa ja kevään tuoksussa. Yksinkertaisesti siis haaveilen valosta. Mutta saattaa olla, että liian varhainen kevään tulo innostaisi minut taas kasvattamaan juoksumääriä ja vauhteja liikaa. Parasta ehkä, että treeni olisi tylsää vielä ainakin muutaman viikon.