Tennispallon puolikas ja tasapainolauta

Fysioterapeutit ovat sitten positiivisia olentoja. Sain taas uuden ennusteen jalalleni. Jos nyt teen joka päivä kuusi kuukautta uuden fysioterapeuttini antamia kuutta liikettä, jalkani paranee kokonaan. 

Aika pitkältä ajalta tuo kuusi kuukautta kyllä tuntuu, mutta ei ollenkaan niin pitkältä kuin jo kuluneet 23 kuukautta. Ehkä on kuitenkin parempi, etten ajattele mitään aikamääriä, yritän vain hankkia jonkinlaisen jumpparutiinin. 

Uusi fysioterapeuttini hyödyntää erinomaisesti nykyteknologiaa. Taas menimme ensimmäisenä juoksumatolle kuvaamaan askeltani tabletilla. Fysioterapeutti sanoi, että nilkassa on edelleen ylimääräistä liikettä. En itse ihan odottanutkaan pohjallisen parantavan jalkaa neljässä viikossa, joten olin vain hiljaa. 

Sitten sain nuo kuusi uutta liikettä, jotka fysioterapeutti kuvasi puhelimellani sitä mukaa kuin opettelin tekemään niitä. Tässä on kuvat viidestä liikkeestä. Kuudes liike on minulle jo ennestään tuttu lonkkaa vahvistava päällimmäisen jalan nosto kylkimakuulla polvet koukussa nilkkojen pysyessä yhdessä.

1. Tämä varpaillenousu tehdään kantapäitä yhteen puristaen ja polvia vähän avaten. Jos muistan oikein, liikkeen pitäisi vahvistaa jalan ulkosyrjällä olevaa peroneus-jännettä. Minulle vaikeinta liikkeessä on muistaa, etten notkista polvia. Toistoja tehdään kymmenen sarjoissa kaksi tai kolme sarjaa peräkkäin. 

2. Tämä on minulle jo kovin tutun isovarpaan tyvinivelen uusi liike. Liike tehdään istuen, ja tyviniveltä painetaan kohti lattiaa tennispallon puolikkaan päällä niin, että pallo painuu hiukan kasaan. Jokainen painallus kestää kymmenen sekuntia ja niitä tehdään kymmenen kertaa. Vekkulin apuvälineen, tennispallon puolikkaan, sain mukaani kotiin.  

3. En kyllä koskaan arvannut, että tennispallon puolikasta voi hyödyntää jumpassa. Tai oikeastaan minulle ei ollut koskaan tullut mieleen puolittaa tennispalloja ja keksiä niille uusia käyttötarkoituksia. Tässä liikkeessä tennispallon puolikasta ikään kuin puristetaan varpailla. Tässäkin jokainen puristus kestää kymmenen sekuntia ja niitä tehdään kymmenen kertaa, kuten edellistä liikettä.   

4. Kun edellä mainitut liikkeet on tehty, tehdään venytykset. Tätä venytystä varten tarvitaan kiilaa. Kotona voin korvata kiilan tasapainolaudalla. Viimein tuli jotain käyttöä sillekin. Tai olisihan sille käyttöä, mutta käyttäjä on huomattavan passiivinen.  Venytystä tehdään tavalliseen tapaan pari-kolme kertaa peräkkäin 30-60 sekunnin ajan. 













5. Viimeinen venytys on dynaaminen, eli sitä tehdään vain 5-10 sekuntia kerrallaan, mutta 5-10 kertaa peräkkäin. Tennispallon puolikas on kumppanini tässäkin liikkeessä, tietysti isovarpaan tyvinivelen alla.    















Fysioterapeutti kehotti edelleen myös juoksemaan, ja kysyi, olenko ollut juoksukoulussa. Enhän minä ole. Juoksukoulussa olisi kuulemma oppinut koordinaatioharjoituksia. Fysioterapeutti neuvoi minua lämmittelemään ennen juoksua polvennostokävelyn, -hyppelyn ja -juoksun avulla, ja kävimme liikkeet nopeasti läpi.

Vielä yhtenä juoksuvinkkinä fysioterapeutti huomautti, että kannattaa juosta vaihtelevilla alustoilla, asfaltilla, hiekalla ja metsäpoluilla. "Kun sä kuitenkin joudut juoksemaan asfaltillakin." Metsäpolulle en vielä ole ehtinyt, ja muutenkin on muu elämä haitannut harrastuksia. Tai sitten se on noiden uusien jumppaliikkeiden hurja määrä. Eipähän niiden kanssa tarvitse miettiä, mitä kesällä tekee.