Liikuntaa stressiin

Liikunnan, erityisesti aerobisen liikunnan, sanotaan ehkäisevän ja lievittävän stressiä. Liikunnalla on paljon positiivisia vaikutuksia psyykeen ja aivojen toimintaan. 

Toisaalta, kun on kovin psyykkisesti stressaantunut, myös kovatehoinen liikunta voi lisätä kuormitusta ja stressioireita. Tämä ei johdu pelkästään aikataulutuksen stressaavuudesta, vaan ihan siitä, että rankka liikunta on keholle stressitekijä. 

Suklaata ja muita herkkuja stressiin.

Menneellä viikolla istuin yhtenä aamuna bussissa, ja huomasin taas kerran, että laiskotti mennä kuntosalille. Viime aikoina salilla käyminen on ollut kerta kaikkiaan tervanjuontia. Juokseminen on edelleen tuntunut mukavalta, vaikka pientä nihkeyttä olen viime aikoina lenkille lähtemisessäkin havainnut. 

Ihania lenkkimaastoja stressiin.

Siinä bussissa istuessa tajusin, että laiskotus ei välttämättä tällä kertaa ollutkaan psyykkistä laiskuutta, vaan saattoikin olla ihan aito fyysinen tunne. Oli jokseenkin helppo päättää, että nyt menisin salille, mutta keskirankan salitreenin sijasta tällä kertaa riittäisi hyvä vartin lämmittely, parinkymmenen minuutin keskivartalotreeni ja pieni venyttely. Treenin jälkeen olin sitä mieltä, että intensiteetti oli sille päivälle ja viikolle täsmälleen sopiva. Erityisesti perusteellinen venytteleminen tekee stressimielelle hyvää.  

Stressi on nyt touko-kesäkuussa todellakin iskenyt kyntensä minuun, ja vaikka juhannusviikonloppu oli hyvä poikkeus, on töitä ja ylitöitäkin luvassa vielä kolme viikkoa. Liikkumisen, työn ja muun elämän kanssa on löydettävä sopiva tasapaino. Työ onneksi hoitaa itsensä, ja siihen voi hiukan vaikuttaa yrittämällä pitää viikonloput mahdollisimman vapaina. Muuta vastapainoa yleensä löytyy myös riittävästi, vaikka sitten parvekkeen ihmettelyä, lueskelua, sometusta ja suklaan syöntiä. Tällä kertaa aion lisäksi kiinnittää stressinhallinnassani siihen, ettei liikunta ole liian rankkaa. 

Vihreitä lehtiä stressiin. 

Onneksi juoksemiseni on edelleen hidasta peruskuntolenkkiä. Tai olisi, jos ei stressi olisi viime aikoina ikävästi nostanut sykkeitä pois pk-alueelta. Juhannuspäivän kevyt seikkailu uusilla poluilla lupasi kuitenkin taas rauhallisempaa sykettä, ja toivon, että sama jatkuu myös ensi viikolla. Juoksun pitäisi pysyä mukavana asiana. Kuntosalitreenistä en ole vielä kovin mukavaa asiaa saanut. Mutta haittaako se niin hirveästi, jos nyt hetken korvaan perusteellisemman salitreenin parilla vatsa- ja selkälihasliikkeellä?