Päihtyneenä ratissa

Metsässä.

Tässä eräänä päivänä järkkäilin tyttären kuljettamista harrastuksesta toiseen, omaa juoksulenkkiäni ja miehen auton tarvetta ladun varteen pääsemistä varten. Päädyin siihen, että heitän tyttären musiikkiopistolle ja menen juoksemaan sillä aikaa, kun hän on soittotunnilla. 

Olen lapsellisen iloinen niistä kuudesta lenkistä, jotka olen nyt viimeisten kolmen viikon aikana hölkännyt. Laskeskelen kertoja, minuutteja ja kilometrejä kuin Roope Ankka rahojaan. Kuusi viiden kilometrin lenkkiä! Ihan vähän olen uskaltanut niistä hehkuttaakin. Jalka on vielä kestänyt kyydissä mukana. 


Olen jopa jo ehtinyt ahdistua liian korkeista sykkeistä, koska odotukset kunnon paranemisesta alkavat pikkuhiljaa nousta. Yhden lenkin juoksin niin, että pyrin pitämään sykkeen oikeaoppisesti pk-tasolla. Silloin hitaus harmitti niin paljon, että seuraavat lenkit olen juossut vähän kovempaa ja katsellut mittarista suurimman osan aikaa vk1-tason sykettä. Vauhti on silti vieläkin sellainen, että juoksupalstoilla sitä pidetään suunnilleen hitauden huippuna.


Kaikesta sitä stressaakin. Eniten olen edelleen iloinen siitä, että olen ylipäänsä voinut juosta nuo lenkit. Ei ole kauaa, kun haaveilin, että pystyisin juoksemaan edes kaksi kertaa viikossa, ja nyt ollaan siinä. Olen odottanut jokaista lenkkiä jo päiviä etukäteen. Olen rasittunut, hengästynyt ja hikoillut. Ja olen vielä saanut huimat endorfiinihumaukset joka ikisestä lenkistä.

Kun vein tyttären musiikkiopistolle, hän huomasi, että melkein heti soittotunnin päättymisen jälkeen alkavaan tanssiesitykseen tarvittavat trikoot olivatkin rikki. Minun ei auttanut muu kuin lähteä autolla hakemaan toiset trikoot kotoa. Lenkille ei jäänyt liikaa aikaa, mutta onneksi sen verran kuitenkin, että ehdin juosta nelisenkymmentä minuuttia. Mitäpä sitä niin lyhyenä aikana turhaan peruskestävyysvauhtia juoksisikaan? Kiihdyttelin siis reippaasti loskan ja lätäkköjen halki. Takaisin autolle palattua höyrysin niin, että auton ikkunat huurtuivat parissa minuutissa tytärtä odotellessa. Ja ajamaan lähdettyäni huomasin, että jos olisin samanlaiset humaukset hankkinut kehon ulkopuolisilla aineilla, olisin saanut sakot päihteiden vaikutuksen alaisena ajamisesta.  

Ikkuna huurussa.