Tul(vi)koon joulu

Erään kaverini Facebook-sivulla leuhkittiin joulun ylensyönnistä. Kaverin kaveri retosteli, että oli syönyt niin paljon, että yläpaine alkoi kakkosella ja alapaine satasella, kilpaillen elopainolukeman kanssa. Luin tätä ja muitakin tekstejä aika kauhuissani siitä, miten välinpitämättömästi joku voi suhtautua terveyteen.  

Jouluna syödään ja jouluvalmisteluissa stressataan liikaa. Se on ylpeilyn aihe ja kuuluu kuvaan. Jouluna kuuluu valittaa mässäilystä, ylensyönnistä ja ylenliikkumattomuudesta. Mutta eihän joulu kestä kuin kolme päivää. Kyllä sen voisi ottaa valmistelujen kannalta ihan rauhallisesti, eikä siinä ajassa kovin hirveästi ehtisi edes syödä.

Jouluna harjoitettua liikuntaa kutsutaan kinkunsulatukseksi. Minä olen tänä jouluna pysynyt liikkeellä melkein liiankin hyvin. Varsinaiset lepopäivät ovat aaton jälkeen jääneet oikeastaan pitämättä, kun pyhinä tuli luisteltua ja käveltyä. Myöskään hydrobicista ei ollut taukoa, vaan tarjolla oli välipäivien kertamaksullinen jumppa.

Vakituisista hydrobic-kavereistani yksi oli ulkomailla, ja kaksi jäi muuten vain kotiin rentoilemaan. Mietin jo itsekin kotiin jäämistä, mutta lähdin kuitenkin. Oikeastaan hydrobiciin lähteminen on laiskottanut minua vain kerran tänä syksynä: silloin, kun  kelloja käännettiin, ja sisäinen kelloni kertoi, että jumppa alkaisi puoli kymmeneltä illalla. Päiväunien voimalla selvisin silloin siitäkin. Voin siis olla hydrobic-harrastukseen oikein tyytyväinen. Kuntosalille meno on laiskottanut paljon enemmän. Siitä ilosta lähdin myös välipäiväjumppaan, ja ilmoittauduin keväänkin hydrobic-tunneille.     

Hydrobic on vain tehostunut syksyn aikana. Tällä välipäivätunnilla käytimme ensimmäistä kertaa kelluvaa pötkylää, jonka kanssa saikin tehtyä jos mitä hauskaa ja tehokasta. Esimerkiksi pötkylän pyörittäminen veden alla sekä sen työntäminen eteen ja taakse tai ylös ja alas oli aika hyvä käsitreeni. Myös tasapainoa oli aika hyvä treenata polviseisonnassa pötkön päällä ja kädet ilmassa. Lopuksi kisasimme parin kanssa niin, että olimme selät vastakkain, pötköt molempien kainaloiden alla, ja potkimme vettä 30 sekunnin ajan. Enemmän etuperin liikkunut hävisi. Melkein iski liikuntatuntiahdistus, kun hävisin kaksi ensimmäistä matsia. Onneksi sentään voitin kolmannen. 

Vaikka vesiliikunta oli hauskaa ja reipasta, ei minulla ole ollut hirveästi tarvetta erityisempään kinkunsulatukseen. Olemme jo muutamana jouluna sopineet, että jouluruokia syödään kaksi päivää, ja se toteutui tänäkin vuonna. Tytär ehdotti viime jouluna, että tapaninpäivänä syödään salaattia, jonka jokainen saa koota itse tarjolla olevista aineksista. Meistä se oli hyvä ajatus, ja toistimme saman tänäkin jouluna. Sokerinsyönti meni minulta kyllä nytkin överiksi. Kokonaan makeattoman marraskuuni jäljiltä herkkä sokeritoleranssi kasvoi normaalimittoihin ja sen yli joulunpyhien aikana. Nyt ollaan siinä vaiheessa, kun suklaa on aikaa sitten loppunut, ja viimeisestä epäsuositusta kakusta on enää muutama viipale jäljellä. Sitten senkin loputtua hoiperrellaan etsimässä jotain makeaa, kunnes... Totta puhuen luulen, että yritän aika pian palata takaisin lähes sokerittomaan ruokavalioon. Se tuntuu tällä hetkellä hyvältä ja sopivalta.

Facebook on hauska kapistus. Sieltä löytyi myös sopiva otsikko joulun ylensyönti- ja vesiliikuntapäivitykselle. Joulun aikaan yksi työkaveri julkaisi Facebookissa ilmastonmuutokseen sopiviksi uudistamiaan joululaulujen nimiä. En malttanut olla vääntelemättä joululauluja itsekin: Tulvikoon joulu ja Heinillä märkien kaukalon. 

Ilmastonmuutosjoulu.