Olin oikeastaan yllättynyt, kun se tuli eteen näin pian. Eihän tuo jalka vielä ole normaali, ainakaan koko aikaa. Mutta ehkäpä siitä ei tulekaan. Arjessahan se on jo ihan käyttökelpoinen, ja urheillakin sillä voi, ainakin jotain.
Niin että haluaisinko kokeilla juoksemista? Hirvittävä, pelottava asia, mutta kuitenkin kiehtova ja stimuloiva.
Fysioterapeutti sanoi, että voisin aloittaa viidestä minuutista, mutta hölkätä kuitenkin jopa kolme kertaa viiden minuutin pätkän, ja kävellä välissä aina viisi minuuttia. Treenin pituus olisi 30 minuuttia, ja tällaisia treenejä tulisi viikkoon istuttaa kolme ensimmäisen kahden viikon ajaksi. Tavoitteena olisi kuuden kuukauden aikana asteittain varovasti hölkkää lisäten palata kunnolliseen juoksemiseen. Maaliskuussa olisi tarkoitus pystyä aloittamaan oikea juoksutreenaus.
Tulevaisuudennäkymät saivat minut melkein hämmentyneeksi.
Fysioterapeutti kirjoitti ohjeet ja piirsi kuvan. |
Fysioterapeutin mukaan joka hölkkätreenin jälkeen tulisi olla hölkkätreenitön päivä, ja kerran kaksi. Jonkin näistä lepopäivistä tulisi olla sellainen, ettei silloin olisi yhtään mitään treeniä. Jouduin istumaan alas kalenterin kanssa ja miettimään, milloin mitäkin tekisin. Ihme kyllä sain kaiken mahtumaan ainakin kahdelle seuraavalle viikolle pojan futisjoukkueen varainhankintakoordinoinnin, kirjallisuuspiirin teatteri-illan, iltatyöpalaverin, kyläilyn, kahvittelun ja kahden vanhempainillan joukkoon.
Hölkkätreeneistä kerron lisää, kunhan kokemusta vähän kertyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti