Juoksematta merkkilenkkareilla

Menin pitkästä aikaa fysioterapeutille. Olenhan minä siellä keväälläkin koko ajan käynyt, mutta vähemmän siitä raportoinut. Nyt oli edellisestä käynnistä pari kuukautta.

Minulla oli jo hiukan sellainen olo, että voisimme tunnustaa, ettei tämä toimi, ja erota ystävinä. Fysioterapeutilla oli kuitenkin toisenlaiset mietteet ja yllättävänkin selkeä näkemys etenemisestä. Päätin hiljaa mielessäni sittenkin vielä yrittää.

Kerroin fysioterapeutille, miten jalan tilanne on palannut normaaliksi immobilisaation jäljiltä, miten arki jo toimii hyvin, miten olen pystynyt kävelemään hitaasti, ja miten jalka kuitenkin kipeytyy aina, kun vähänkin liikaa pyöräilee tai kävelee reippaammin. (Viimemmäksi kokeilin muuten crosstraineria kuntosalilla. Puolesta tunnista tuli taivaallinen kestävyysurheilufiilis ja hiki. Jalka kipeytyi heti, kun endorfiinit haihtuivat.)

Fysioterapeutin tilanneyhteenveto oli, että jännettä tulee nyt ensisijaisesti kuntouttaa, ja lopettaa kaikki liikkumisyritykset, jotka rasittavat jalkaa. Hän näki, että kuntoutus vielä voisi auttaa jänteen paranemisessa, jos rasitus on oikeanlaista. Itse olen jo ollut taipuvainen ajattelemaan, että jalka paranee itsekseen, jos paranee. Ja jos ei parane, niin onhan ihan hyvä, että pystyn kuitenkin kävelemään.

Ehkä eniten ilahduinkin tällä fysioterapiakäynnillä siitä, että fysioterapeutti näki kävelyssäni muutosta. Kävelen kuulemma oikea jalkaterä suoremmassa kuin ennen. Jos olenkin tehnyt jalkajumppaani hiukan leväperäisesti koko kesän, niin mielestäni olen yrittänyt kuitenkin parantaa jalan asentoa kävellessä ihan tietoisesti. Mahtavaa, että se on ainakin hetkellisesti onnistunut!

Fysioterapeutin selventävät ohjeet kuntouttavan liikkeen tekemiseen.

Fysioterapeutti opetti uuden kuntouttavan liikkeen. Se on jonkinlainen lantion nosto selinmakuulla, samalla päkiälle nousten. Liikettä tehdään ensin kahdella jalalla ja myöhemmin yhdellä. Sain myös fysioterapeutin pikkutarkasti tekstaaman ohjelman, josta ilmenee, monellako jalalla liikettä tehdään, monenako päivänä viikossa, ja montako kertaa päivässä. Ohjelmaan jää myös lepopäiviä, jolloin sopii tehdä jotain sellaista liikuntaa, joka ei rasita jalkaa. Se voi kuulemma olla ihan kunnon urheilua, kunhan ei satu jalkaan. Enää tarvitsisi tietää, mitä sellainen olisi. 

Mutta kelpaa minun liikkuakin! Fysioterapeutti kiinnitti nimittäin huomiota lenkkareihini. "Onko sulla uudet kengät?". Eivät olleet uudet, ostin ne joskus viime syksyn lopulla. "Ai New Balancet? Ostitko siitä Kampin New Balance -liikkeestä?" Minä kysymysmerkkinä. Ostin ne viidellä kympillä XXL:n alennusmyynnistä. Olen tähän asti luullut, että, että merkki on joku takahuoneen ylijäämälaatikosta repäisty markettimerkki, kun se ei ollut Adidas eikä Asics. "Toi merkkihän on kansainvälisissä piireissä arvostetuimpia juoksukenkiä. Ne tekee pelkästään juoksuun tarkoitettuja kenkiä."

Ai. Mutta siinäs kuulitte, välineistä se ei nyt ainakaan jää kiinni. Tämmöisillä toivoisi tietysti pystyvänsä juoksemaankin. 

Merkkilenkkarit.