Työterveyslääkärini oli jo asiassani ajan tasalla heti, kun astuin sisään. Hän oli lukenut fysioterapeuttini yhteenvedon jalkani tilanteesta.
"Minä laitan lähetteen ortopedille. Meillä on sellainen hyvä ortopedi, joka on erikoistunut nilkan alueeseen. Varaa sinne aika." Nimi oli sama, jota fysioterapeuttini suositteli.
"Teillähän on aika hyvä työterveyshuollon sopimus, jos ortopedi päätyy ottamaan vaikka kuvia." Olin itsekin jo lueskellut sopimusta, ja ymmärtänyt, että magneettiinkin voi työterveyden piikkiin päästä. "Se lääkäri osaa kyllä nähdä siitä jalasta paljon ilman kuviakin."
Työterveyslääkäri kyseli vielä, millaisessa liikunnassa jalkani kipeytyy ja olenko joutunut ottamaan kipulääkettä, ja totesi, että aika kauanhan tässä on kipeää jalkaa yritetty kuntouttaa. Ennen kuin huomasinkaan, olin jo ulkona vastaanotolta kädessäni lappu, jossa oli ortopedin nimi.
Joskus on mainiota, ettei lääkärin vastaanotolla käytetä liikaa aikaa.
Sain ortopedin ajan jo huomiseksi iltapäiväksi. Mielenkiintoista. Ortopedit ovat minulle aivan uusi tuttavuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti