Mummopyörä ja tennispallot sukassa

Pyöräilen tyylikkäällä mummopyörällä, jolla pyöräilyasento on pystympi kuin tavallisella pyörällä. Pysty asento on tarpeen, jotta yläkroppani pysyisi ryhdikkäänä. Ehkä tästä blogista on jo tullut sen verran kuntoutusblogi, että voin kertoa rintarustovaivastani ja miten sain sen hallintaan. En nimittäin ole ainoa tämän tapaisesta vaivasta kärsivä*. 

Vajaa kolme vuotta sitten toukokuussa rintalastani oikea sivu kipeytyi yht' äkkiä. Kipu vaikutti tulehduskivulta, tuntui vajaan parin sentin mittaisella alueella, ja oli yht' äkkiä aika tuskallinen ja häiritsevä. Koska oli selvää, ettei kipu ollut sydämen puolella eikä pehmytkudoksissa, en hätääntynyt kummemmin. Kipu oli kuitenkin sen verran terävää, että menin muutaman viikon kärsittyäni ja kipulääkkeitä syötyäni käymään lääkärissä. Minua hiukan nolotti, kun lääkäri määräsi uuden tulehduskipulääkekuurin, ja kipu jäi siihen. Oli jo kutakuinkin kesäloman aika. 

Aika tarkalleen vuotta myöhemmin kipu alkoi uudelleen, yhtä inhottavana ja tulehdusmaisena. Söin samaa tulehduskipulääkettä, mutta se ei auttanut kauaa. Menin uudestaan lääkäriin. Työterveyslääkäri otti vakavasti, tutki ja päätti lähettää minut OMT-fysioterapeutille. 

Varasin ajan. Fysioterapeutti ihmetteli minua kahden tai kolmen vastaanoton ajan, ennen kuin alkoi oivaltaa, mikä oli syynä. Itse ehdin jo nimetä fysioterapeutin OMG-fysioterapeutiksi, koska tuntui, että aika meni hukkaan. 

En mene tässä sen pitemmälle yksityiskohtiin, mutta alkukesän ja alkusyksyn aikana fysioterapeutti pääsi lopulta ongelman ytimeen: yläselkäni vasen puoli, erityisesti selkärankaan kiinnittyvät lihakset, jumittavat. Sitten jumiutuneet lihakset liikuttavat oikean puolen kylkiluita, joista yhden rintarusto erityisesti kipeytyy. Tämä jumiutuminen vaikuttaa olevan yhteydessä muun muassa työmatkapyöräilyyn, koska kipu aktivoitui aina muutamaa viikkoa pyöräkauden alkamisen jälkeen.

Minulle on siis A ja O pitää yläselkä toimivana. Työssä en saa kumartua koneen ääreen, vaan minun on pysyttävä ryhdikkäänä. Pyöräily etukumarassa asennossa jumittaa selkää erityisesti. Siksi vaihdoin toissa syksynä äidin mummopyörään, jota äiti ei enää käytä. Mummopyörässä asento on ryhdikkäämpi. Uskon, että myös juokseminen, lihastreeni ja venyttely on auttanut yläselkääni. Mutta kikka ylitse kaiken on tennispallot sukassa. 

Heitin Facebookin chatissa ystävälleni puolihuolimattomasti, että selkävaivaani auttavat sukkaan laitetut tennispallot. Reilua vuorokautta myöhemmin hän kysyi nöyrästi, mitä ihmettä sukkaan laitettava tennispallo oikein auttaa. Hän ei ollut keksinyt, vaikka oli miettinyt päänsä puhki. Nauroin hervottomasti. Sinänsähän tennispallojen sukkaan laittaminen ei auta yhtään mitään. Mutta kun niitä laittaa kaksi, ja solmii sukan kiinni, saa hierontavälineen, joka päällä voi maata selällään. Kun kaksi tennispalloa hieroo selkärankaa molemmilta puolilta, kuuluu sellainen rutina, että kipu pysyy poissa pelkästä säikähdyksestä. 

*Luulen, että minulla rintavaiva saattoi johtua osittain siitä, että olen liikkunut vähän ja huonosti ja minulla on ollut heikot lihakset ja huono kehontuntemus. Olen kuitenkin törmännyt samantapaiseen vaivaan enemmänkin liikkuvilla.