Osallisena

Olen pari kertaa naureskellut blogissani kolmivuotiaalle itselleni, jonka isommat lapset olivat panneet pesäpallokentän reunalle kivelle istumaan, ja käskeneet olla siinä maalivahtina. Siinä tönötin tosissani, kun isä huuteli kotiin syömään alkavan sateen keskeltä.

Tänä viikonloppuna tajusin, että siinähän oli kyse jostain paljon suuremmasta kuin nuorimmaisen siivoamisesta siistillä tempulla pois tieltä. Siellähän saatettiin suorastaan kylvää ensimmäiset siemenet sisäisen urheilijan etsinnälle. Sain olla osana joukkuetta, sellaisella funktiolla, johon itse silloin pystyin.

Kuuntelin viikonloppuna vammaisia lapsia hoitavan fysioterapeutin luentoa, jossa käsiteltiin muun muassa liikunnallisen elämäntavan luomista tilanteessa, jossa liikkuminen normaalisti on vaikeaa tai lähes mahdotonta. Liikkuminen juuri itselle mahdollisella tavalla parantaa kuitenkin väistämättä toimintakykyä ja johtaa positiiviseen kierteeseen, jossa olo ja itsevarmuus paranevat ja sairauden aiheuttamat haitat minimoituvat. Perimmäisenä tavoitteena on pystyä kävelyyn jokaisen omalla tasolla, joko vain kotona tai muuallakin jokapäiväisessä elämässä, ja pystyä tavalla tai toisella osallistumaan muun yhteiskunnan toimintaan.

Vammaisella henkilöllä on muutoin liikunnassa samat tavoitteet kuin fyysisesti terveelläkin henkilöllä. Tavoitellaan voimaa, tasapainoa, kestävyyttä, nautintoa ja sosiaalistumista yhteisöön.

Sosiaalistumisessa avainasemassa on avoin ideointi ja mielikuvitus. Nimittäin, kun mukana on riittävästi mielikuvitusta, voi melkein millä edellytyksillä tahansa olla osallisena mielekkäässä liikunnassa. Lapsi, joka istuu pyörätuolissa, voi harrastaa vaikka yleisurheilukoulussa pituushyppyä. Hän kelaa hyppypaikalle etupyörät ilmassa, ja hypyn pituus lasketaan siitä, kun etupyörä taas ottaa maahan. Tai koripalloon voi osallistua ilman raskasta koripalloa, pomputtamalla kädessään sählypalloa. Sählyssä voi olla mukana voimiensa mukaan, pyrähtää välillä muiden joukossa ja jäädä sitten maila kädessä kentän reunaan tarkkailemaan tilannetta uutta pyrähdystä varten. Kyse on mukaan pääsemisestä ja hyväksynnästä.

Moni asia on mahdollista, vaikka ei uskoisi, eikä koskaan ole liian myöhäistä aloittaa.