Joskus vain ei voi juosta

Tänään minun oli tarkoitus kirjoittaa päivitys kaikkien aikojen ensimmäisestä Haaga Runista, jonne olin ilmoittautunut viitoselle. 

Mutta Etiopianreissun jälkeen alkanut flunssa vain jatkuu. Kohta tulee kaksi viikkoa täyteen räkäisyyttä, yskää ja vaihtelevaa flunssaista oloa. Alkuun olo oli ajoittaisesta yskästä huolimatta ihan hyvä, ja olenkin ollut koko ajan töissä. Viime viikolla luulin, että tämä menee nopeasti ohi ja olen ilman muuta juoksukunnossa 30.9. 

Joskus on vain parasta levätä.

Tämän viikon lopulla vielä luulin, että olen sentään kykenevä vapaaehtoistöihin, ja voisin mennä seisomaan Haaga Runin reitin varteen opastamaan juoksijoita. Mutta tänä aamuna peruutin senkin, koska jokainen ulkoilu saa yskän pahenemaan ja eilen illalla oli ihan kuumeinen olo. Parempi vain, että kökötän sisällä.

Tulosten puolesta ei tarvitse harmitella osallistumattomuutta. Haaga Runin tulosten mukaan olisin sijoittunut tilalle 14, jos olisin saavuttanut tavoitteeni alle 30 minuuttia. Taakseni olisi jäänyt peräti neljä juoksijaa.  

Realiteetti on nyt se, että minulla on 13 vuorokautta aikaa palautua kuntoon ja juoksevaksi ennen Vantaa Maratonia 14.10. Alkuun tehtäväni on varmistaa, että flunssa on ohi. Viimeistään 10 vuorokautta ennen tapahtumaa juostavan viimeisen pitkiksen saan nyt ainakin unohtaa. Samoin unohdan ihan kaikki aikatavoitteet. Elän toivossa, että ehtisin edes pienelle kevyelle lenkille ennen tapahtumaa. Ja että se osoittaisi, että kuntoa on vähän jäljellä viiden viikon lähes täydellisen tauon jälkeen.