sunnuntai 25. joulukuuta 2016

Tankki täyteen

Kun pari kuukautta sitten pitkästä aikaa juoksin taas pitkän lenkin, olin koko loppupäivän uupunut ja kaipasin päiväunia. Nälkäkin oli vähän päästä. Parin tunnin välein syömällä vointi vähitellen parani, vaikka vielä seuraavanakin päivänä piti olla ruoka-aikaan kotona. 

Eihän 14 kilometriä niin kovin pitkä ole, eikä sen pitäisi olla sitä minullekaan, vaikka en montaa niin pitkää lenkkiä ole vielä ehtinyt juostakaan. Tuollakin kertaa juoksin kyllä pitkiksen hitaasti pk-sykkeellä. Ilmeisesti verensokeri kuitenkin pääsi tuolloin laskemaan liian alas. Totta kai pitkiksen vähän pitääkin väsyttää, mutta rajansa kaikella. Pari viikkoa myöhemmin juostu saman mittainen pitkis oli kyllä rasittava, ja sen jälkeen piti pari tuntia chillata, mutta samanlainen uupumus ei iskenyt. 

Jäin miettimään, voisinko jotenkin ehkäistä pitkiksen jälkeistä väsymystä. Eri lähteissä kehotetaan jopa syömään jotain pientä pitkän lenkin aikana, ja vähintäänkin juomaan jotain yli 1,5 tuntia kestävällä lenkillä. Minulla on vettä mukana vähän vaihtelevasti. Nyt tuolla ensimmäisellä lenkillä oli vettä, ja jälkimmäisellä ei. 

Uskon, että nestetasapaino näin viileään aikaan ei ole ongelmani, vaikka veden kuljettaminen mukana lenkillä onkin kohta otettava pohdintaan lenkkien pidentyessä. Syömisessä sen sijaan voi olla parantamisen varaa.  

Yksi vaihtoehto on syödä lenkin aikana. Juoksija-lehden mukaan suorituksen aikana nautittu energia pitää verensokerin parempana, lisää motivaatiota ja parantaa rasituksen sietoa. Tuossa Juoksijan paperilehden jutussa testattiin erilaisia energiageelejä. En ole vielä koskaan maistanut sellaisia. Tiedän, että ainakaan sitruksen makuinen urheilujuoma ei minulle maistu, mutta geeleissä on moniakin makuja. Joku toffeetyyppinen maku voisi hyvinkin mennä alas. Kerran kokeilin kyllä kiinteitä geelejä, jotka olivat vähän kuin karkkeja. Ne eivät sotke käsiä toisin kuin perinteiset energiageelit kuuluvat tekevän. Energiageeleissä, toisin kuin karkeissa, on yleensä maltodekstriiniä, joka on hitaampi ja vähemmän makea hiilihydraatti kuin glukoosi tai tavallinen sokeri eli sakkaroosi.

Toinen vaihtoehto on syödä ennen lenkkiä. Juoksija-lehden mukaan oikeasta ravitsemuksesta huolehtiminen etukäteen vaikuttaa suoritukseen enemmän kuin tankkaus lenkin aikana. Ohjeet on tietenkin tarkoitettu erityisesti maratoniin ja pitempäänkin suoritukseen, mutta riittävään hiilihydraattien saantiin keskittyminen lenkkiä edeltävänä päivänä voisi hyvinkin auttaa ehkäisemään pitkän lenkin aiheuttamaa uupumusta. Sekin, että syön ihan kunnon aamupalan, jos lähden aamulla lenkille, on hyvä muistaa. Tai että kiinnitän huomiota aamupäivän ruokailuun, jos lähden iltapäivällä. 


Kolmella viimeisellä pitkiksellä olen kokeillut vähän erilaisia versioita ravitsemuksen parantamiseen lenkin aikana. Olen ottanut lenkille mukaan jotain hiilihydraattipitoista. Kerran kokeilin noita edellä mainittuja energiageelipallukoita ja pari kertaa rusinoita ja karkkeja. Rusinoista varoitetaan kilpailuissa, koska ne voivat sekoittaa mahan. Minun mahani kestää rauhallisella peruskuntolenkillä ihan helposti puoli kourallista rusinoita. Karkkien ongelma taas on se, etteivät ne sisällä hitaita hiilihydraatteja, mutta jos lenkistä on jäljellä alle tunti, se ei haittaa.


Tänään joulupäivän pitkiksellä testasin edellisen päivän tankkausta. Edellisen iltapäivän jouluateria ja suklaakonvehdit, juustot, piparit, kakku ja hedelmät toimivat varsin oivallisesti. Lenkin jälkeen ei ole heikottanut.  


PS. Tässä Hesarin artikkelissa on lisävinkkejä pitkiksen tankkauksesta. Jutun ongelma on se, että se määrittelee, että tankattava on, jos treenaa paljon. "Paljon" rajaksi asetetaan yli yksi 60 kilometrin pyörälenkki viikossa. Olisikohan tuo kuitenkin vähän yksilöllisempää?  


Suklaa sallittaneen tankkauksessa jouluna.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti