Walking and stretching

Taas lähdin ulkomaan työmatkalle, tällä kertaa Skotlantiin, hyvin toivein juoksukamat mukana. Arvatkaa juoksinko? En sitten metriäkään. 

Dunnottar castle Stonehavenissa, Skotlannissa.
Pieni polku ja henkeäsalpaavat maisemat.

Portaita ylös ja alas
 Dunnottariin.

Tällä kertaa juoksemattomuus ei kuitenkaan johtunut siitä, että olisin unohtanut jotain tai että jalka olisi tullut kipeäksi. Se johtui siitä, että liikuin ilman juoksemistakin niin paljon, että jaloissa tuntui. En myöskään sosiaalisilta kontakteilta ja kongressiohjelmalta olisi ehtinyt juosta. 

Footdeen kylä.

Enimmäkseen tietysti tuli käveltyä. Kävelimme kollegani kanssa joka aamu kongressikeskukseen ja iltapäivällä pois. Kaikkina kuutena päivänä tuli lisäksi käveltyä katselemassa Aberdeenin kaupunkia. Edelleenkin kirjausfriikkinä yritin kirjata kävelykilometrini hiukan arvaillen kollegani askelmittarin lukemien perusteella sellaisista kävelymatkoista, kun tuli oltua liikkeellä yli puoli tuntia kerrallaan. Jokunen lyhyempi siirtymä jäi kirjaamatta, mutta ilman niitä kuuden päivän kilometrejä kertyi 47. 

Ceilidh tanssittiin
Elphinstone Hallissa.

Kongressissakin meidän liikkuvuudestamme oli huolehdittu ennennäkemättömän hyvin. Kongressithan koostuvat pääosin istumisesta ja kuuntelemisesta, siitäkin huolimatta, että tämä oman alani pieni kokoontuminen on erikoistunut työpajatyyppiseen ohjelmaan. Tällä kertaa meidän rapistuvista ruodoistamme tuli säännöllisesti huolehtimaan Aberdeenin yliopiston Sport and Exercise Teamin jäsen Skotlannin lipun värisissä verkkareissaan. Venyttely ja liikkuvuusharjoitukset saivat osallistujat joka kerta nauramaan. 

Ehkä hauskin liikuntatapahtuma kongressimme aikana oli kuitenkin ceilidh. Ceilidh on skotlantilaista kansantanssia, jota meille oli tarjolla kongressi-illallisella. Joka tanssissa on enemmän tai vähemmän monimutkaiset askeleet, jotka meille vaihtelevalla menestyksellä opetettiin ennen jokaista tanssia. Minähän en osaa tanssia. Vasempia jalkoja on vähintään kaksi ja rytmitaju pahan kerran hakusessa, mutta ei minulla myöskään ole mitään pientä mokailua vastaan hauskassa seurassa. Ja hauskaa meillä kyllä oli, vaikka miesten vähyyden takia melkein koko ajan kompasteltiin tyttöparissa.

Kotiin palattuakaan minun ei tarvitse heti palata arkeen, vaan on viimein loma. Jospa tässä pienen lepuuttelun jälkeen olisi taas juoksemisen vuoro.