Ystäväni, joka on maratontrainer ja opiskelee fysioterapiaa, halusi nähdä jalkani, joka onkin mielenkiintoinen potilastapaus fysioterapeutille. Sitä kannatti tulla katsomaan toiselta paikkakunnalta saakka.
Työpaikkani salin käyttäjäkunta on rajattu, mutta siellä sallitaan kuitenkin personal trainerin kertaluontoinen käynti, joten käytännöllisintä oli mennä sinne tutkimaan jalkaa ja harjoittelemaan.
Aloitimme juoksumatolla, kävellen. Ystäväni tarkkaili pitkään askeltani. Hän pohti, olisiko nilkassa jokin ylimääräinen liike, mutta päätyi sitten siihen, ettei siinä mitään erikoista ollut. Astun kyllä varpaat hieman ulospäin ja polvi kääntyy herkästi sisäänpäin, kuten tähänastinenkin fysioterapeuttini on huomannut. Sama näkyi myös juoksuaskeleessani, jota sitäkin ystäväni tarkasteli. Muuten juoksuasentoni on ihan kohtuullinen. En esimerkiksi juokse istuen, vaikka sellainen juoksuasento on yleinen juoksutekniikan ongelma. Hiukan enemmän saisin kiinnittää huomiota askeleen työntövaiheeseen, ja käsien liike saisi olla reippaampi.
Ystäväni tutki jalkaani myös käsin painelemalla ja niveliä liikuttelemalla. Näissäkään ei löytynyt mitään erityistä, jos ei sitten lasketa sitä, että kipeän jalkani lihakset olivat huomiota herättävän timmissä kunnossa. Ainakaan harjoitteista lusmuilusta minua ei siis voida syyttää, vaan lihakset ovat ilmeisesti kehittyneet juuri siihen suuntaan kuin tähänastinen fysioterapeuttini on toivonutkin. Ystäväni lähetti vielä viestiä jälkeenpäin, ja kertoi palpoineensa kuuden eri ihmisen jalat minun jälkeeni. Minun lihakseni olivat kuulemma ylivoimaisessa kunnossa niihin verrattuna. Aion treenata nyt myös vasenta jalkaani, koska jaloissa on entistäkin selvempi puoliero. Vasen puoleni on muutenkin heikompi, joten yritän muistaa, etten ainakaan treenaa sitä oikeaa vähemmän.
 |
| Jalka on taas tarkastelussa. |
Lopuksi kävimme läpi, millaisia lihaskuntoliikkeitä olen aikaisemmin tehnyt ja millaisia uusia voisin opetella. Kokeilin esimerkiksi vatsalihasliikettä jumppapallolla. Pelkään keinutuolissakin istumista, ja pallon päällä tasapainoilu olisi todellista rajojen ylitystä. Saa nähdä, uskallanko. Ystäväni opetti myös taljan käyttöä vatsalihasliikkeissä ja lonkan loitontajien ja lähentäjien treenaamisessa. Se olisi ainakin erilaista kuin entiset liikkeeni. Lisäksi sain opastusta haaveilemiini vapaiden painojen liikkeisiin tangon kanssa, ensisijaisesti kyykkyyn. Parasta liikkeiden harjoittelussa oli se, että onnistuin tekemään monta liikettä jo ensimmäisellä kerralla oikein. Luulen, että viimeisten puolentoista vuoden treeneistä on ollut enemmän hyötyä lihaksistolle ja kehonhallinnalle kuin osasin arvata. Ystäväni lupasi tehdä minulle salitreeniohjelman, jossa huomioitaisiin myös jalkani tarpeita. Odotan sitä innolla, olenhan ihminen, joka mielellään noudattaa ohjeita ja reseptejä.
Loppujen lopuksi ystäväni ehdotti, että jos vain työterveyden kautta olisi vielä mahdollista, kannattaisi käydä pyytämässä jonkun jalkaterään erikoistuneen ortopedin second opinion. Jalkani kipu vaikuttaa hänen mielestään hermoperäiseltä. Siihen viittaa muun muassa se, ettei tavallinen tulehduskipulääke tai parasetamoli auta, ja se, että kipu säteilee pitkin säärtä. Omituista on se, ettei vaiva parane. Ystäväni korosti, ettei hänellä opiskelijana ole vielä tarpeeksi kokemusta, eikä jonkun kokeneen jalkafysioterapeutin mielipidekään olisi pahitteeksi.
Taidan tehdä nyt niin, että pidän viikon ajan päiväkirjaa kivuistani, jotta saan vähän kättäpitempää vaivani kuvaamiseen. On hassua, että kun jalka ei ole kipeä, tuntuu ihan tyhmältä alkaa perätä sille jotain hoitoa. Mutta kun kipu iskee, tulee helposti toivoton olo, eikä muuta haluaisikaan kuin että joku auttaisi. Jos nyt päädyn second opinionia kysymään, olisi tärkeintä pystyä ilmaisemaan, että jalka tosiaan on kipeä useita kertoja viikossa, ja että kipu häiritsee ja estää minua liikkumasta niin kuin haluaisin. Kuten trainerystäväni painotti: vaivan vähättely ei kannata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti