Pääasiassa nykyisin yleisesti jalkaan sattuu ja harmittaa. Jänteeseen on palannut jonkinasteinen kipu, joka tuntuu aina kovempana, kun olen tehnyt jalalla jotain. Hölkkäpäivien iltana kipu saattaa olla häiritsevä. Ei kova, mutta kiusallinen.
Eniten häiritsee, kun tuntuu, etten voi itse tehdä asialle yhtään mitään. Tuntuu, että kaikki muut urheilijat pystyvät aina loukkaannuttuaan tekemään jotain ihanaa ja nautinnollista korvaavaa treeniä, mutta minulla vain koipi kipeytyy jokaisesta yrityksestä.
Kirjoitin fysioterapeutille, koska olimme sopineet, että otan yhteyttä noin kuukauden kuluttua. Kirjoitin kuitenkin jo pari viikkoa aikaisemmin tämän takkuilun takia. Tein yhteenvedon tilanteesta. Loppukesästä jalka oli hyvässä arkikäyttökunnossa, kävely hitaasti kauppaan ja kirjastoon onnistui, ja ennen kaikkea jalka toimi normaalisti. Kaikki kestävyysurheiluyritykset kuitenkin kipeyttivät jalan uudestaan. Elokuussa fysioterapeutti kielsi kaiken kestävyysliikunnnan. Tein vain lihastreeniä ja fysioterapeutin neuvomia vahvistavia harjoituksia. Reilun kuukauden lepäilyn ja kuntoutuksen jälkeen sain luvan näihin juoksutreeneihin, joita nyt olen yrittänyt harrastaa. Toisaalta lepo oli auttanutkin, ja ensin hölkkäily tuntui alkavan sujua. Hitaasti kyllä, mutta jalka tuntui ikään kuin vahvistuvan. Kolme hölkkäkertaa viikossa hydrobicin lisäksi oli kuitenkin aika paljon, ja jalka alkoi taas kipeytyä.
Olen kyllästynyt tähän tempoiluun. Välillä epäilen, että jalkakipu on luulosairautta. Välillä taas järki sanoo, että jos sattuu, pitää lepuuttaa. En ole ihan varma, etteikö fysioterapeuttikin luule minun vain lusmuilevan.
Fysioterapeutti vastasi viestiini ja kehotti keventämään harjoituksia, käyttämään runsaasti kylmää ja kohoasentoa sekä pitämään lepopäivän kaikesta liikunnasta joka kolmas päivä.
Yritän nyt järjestää kalenteriani jälleen uuteen uskoon. Miltä kuulostaisi hölkkäpäivä, lihaspäivä, lepopäivä ja sitten sama alusta? Hiukan hankalaa tietysti, kun viikossa ei ole kolmosella jaollista määrää päiviä. Toisaalta viikko-ohjelmani ei kovin säännöllinen ole muutenkaan.
Ihan hyvältä tuo joka kolmas lepopäivä on nyt parilla kerralla tuntunut. Viimeisimmillä hölkillä olen fysioterapeutin aiemmin esittämän vaihtoehdon mukaan luopunut kävelypätkistä ja hölkännyt ihan hitaasti 20-25 minuuttia alun viiden minuutin kävelyn jälkeen. Siitä jo irtoaa vähän endorfiineja. Ensi viikolla aion elämäni ensimmäistä kertaa ottaa lenkkarit mukaan työmatkalle. Saa nähdä, antaako päiväohjelma myöten ulkoiluttaa niitä missään vaiheessa, mutta aion ainakin yrittää. Pari hölkkäpäivää osuu tuon viiden päivän matkan ajalle. Siitä lisää matkan jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti