Juoksuoivallus työmatkalla

Iso-Beltin harmautta.

Purin vähän haluttomasti juoksukamoja matkalaukusta hotellihuoneessa. Olin juuri päässyt perille Odenseen. Sää oli harmaa ja alkoi pimentyä, mutta olin lähdössä lenkille melkein vieraassa kaupungissa. Olinhan raahannut lenkkarit ja juoksuvaatteet mukaan sinne saakka, ja luvannut oikein blogissakin ottaa ensimmäistä kertaa lenkkarit mukaan työmatkalle ja vielä kirjoittaa siitä. 

Odensen katuja.

Toisaalta olisi kiva päästä haukkaamaan raitista ilmaa pitkän matkustamisen jälkeen. Tiesin suunnilleen suunnan, johon kannattaisi lähteä, ja uusien kulmien näkeminen on aina kivaa. 

Kaivoin laukusta esiin juoksukengät, housut, kalsarit, t-paidan, rintsikat ja sukat. Mutta takkia siellä ei ollut, ei, vaikka ravistelin jokaisen vaatekappaleen erikseen. Ei ollut vaikea muistaa, että pakkasin aika kiireellä viimeisen koti-illan päätteeksi. Mitään takin korvaavaa pitkähihaistakaan minulla ei ollut mukana, joten marraskuun +8 asteen tihkusateeseen ei ollut lähtemistä. 

Vedin harmissani hameen takaisin päälle. Heti sen jälkeen tajusin, että voisin kuitenkin tehdä vähän lihasjumppaa hotellihuoneessa. Aikaa siihen ei nimittäin liiemmälti olisi kahden seuraavan päivän aikana. Hame pois ja jumppavaatteet tilalle. Ja sitten sain kuningasajatuksen. Se tuli parhaillaan lukemastani kirjasta. 

Paljasjalkajuoksija.

Lukeminen kuulkaa kannattaa aina. Ei uskoisi, että urheilua voisi opetella kirjoista, mutta kyllä sitä voi. Minä olen saanut urheilukirjoista monta hyvää oivallusta ja paljon rakennusaineita kokonaiskuvaani juoksusta. Mieluiten kuitenkin luen romaaneita, ja tällä kertaa sellaisesta oli hyötyä. Sain nimittäin oivalluksen Jouni Tossavaisen romaanista New Yorkin lentävä suomalainen, jota olen parhaillaan lukemassa. Romaani on tosiasioihin perustuva fiktio viime vuosisadan alun kestävyysjuoksija Hannes Kolehmaisesta, ja siinä kerrotaan, että talvisin huonolla säällä Hannes Kolehmainen harrasti paikallaanjuoksua sisätiloissa. 

Hotellihuoneessa pystyy hyvin harrastamaan paikallaanjuoksua, vaikka huone pieni onkin. Jätin lenkkarit pois, niin tuli kokeiltua samalla paljasjalkajuoksua. Aika suuren osan "lenkistä" hipsuttelin päkiöillä, joten nyt on päkiäjuoksuakin kokeiltu enemmän kuin koskaan. Myös takaperinjuoksua testasin, kun ei ollut kukaan katsomassa ja hulluna pitämässä. Samasta syystä oli helppo huitoa vähän joka suuntaan käsillä ja rentouttaa matkalla jäykistynyttä yläkroppaa. Muutaman kovemman spurtinkin kokeilin, ihan siinä paikallaan. Kokolattiamatto oli aika mukava alusta. Tämä kannattaa pitää mielessä vastaisenkin varalle, jos joskus vaikka on liian liukasta tai muuten ei huvita lähteä ulos. Juoksumatot ovat yliarvostettuja. Varmistin vielä Veteraanijuoksijalta, että treenini oli riittävän lajinomainen. Kuulemma oli. 

Tarpeelliset lenkkarit.

Enkä minä lenkkareitakaan turhaan mukaan ottanut. Näissä kokouksissa on tapana kävellä reippaasti kongressipaikalle aamuisin, ja tällä kertaa matkaa oli kolmisen kilometriä suuntaansa. Oli oikein mukava kävellä se kunnon lenkkarit jalassa. Olin myös ylpeä siitä, että olin päätynyt samaan kenkävalintaan kuin urheilu- ja ulkoilukansalaisina tunnetut norjalaiset kollegat. Sisäinen urheilijani alkaa pikkuhiljaa kehittyä.