Minä luen ja noudatan aina mielelläni reseptejä ja ohjeita,
ehkä ammattinikin takia, vaikken kokki olekaan. Siksi kai kaipaan ohjeita ja
neuvoja juoksemiseenkin. Niitä saakin useimmiten monenlaisia.
Eräs työkaverini jakelee sellaisia neuvoja kuin että pitää
syödä nopeita proteiineja ja juoda paljon teetä, jotta voi hyvin ja tulee
hyväksi juoksijaksi. Teenlipittäjä olen jo valmiiksi, mutta oravanlihaa en ole
vielä kokeillut. Nopeat proteiinit saadaan nimittäin nopeista eläimistä.
Silakkakin kuulemma käy, jos se on hellästi paistettu. Joidenkin neuvojen
suhteen on kuitenkin hyvä olla kriittinen.
Googlesta löytyy kaikenlaisia neuvoja. Sieltä löytää kuvan
oikeaoppiseen kengännauhojen solmimiseen ja lukuisia vinkkejä erilaisiin
treeneihin. Kuten olen sanonut, ne neuvot eivät ole aina aivan yksiselitteisiä.
Siksipä tarvitaan myös aivan konkreettisia neuvoja. Yhden sellaisen antoi
toinen työkaverini, joka näytti kädestä pitäen, miten reisien ulkosyrjät
venytellään.
Yleensä parhaat neuvot ovat ilmaisia. Kalliit neuvot ovat
sitten niitä, joita markkinavoimat ympärillämme jakelevat. Osta sitä ja osta
tätä. Osta viimeistä huutoa oleva sykemittari, juoksukengät, juoksuhousut,
juoksualushousut, juoksusukat, juoksuhanskat ja juoksupipo. Testauta
sykerajasi, nopeutesi, liikkuvuutesi, hapenottokykysi, lihaskuntosi ja
kestävyytesi. En usko, että välttämättä olisin sen parempi juoksija, vaikka
olisinkin ottanut onkeeni kaikki nämä kalliimmasta päästä olevat ohjeet.
Yhden parhaista saamistani neuvoista olen saanut jo
useammasta suunnasta. Se on hyvin kokonaisvaltainen neuvo, ja saattaa kuulua
jotenkin näin: ”mene lenkille” tai ”anna palaa” tai vain ”juokse”. Useimmiten
luen neuvoon sisään myös kaikella rakkaudella mutta ehkä hiukan tuskastuneena
ajatellun ohjeen ”lakkaa valittamasta”. Myönnettävä on, että ohjeista ja
neuvoista on hyötyä. Ne aina tönivät ja tökkäävät eteenpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti