Ihanat, pitkät ja rauhalliset lenkit ovat jääneet väliin jo
yli kahden viikon ajan. Juoksukisa sotki pakan. Kisaa edeltävällä viikolla piti
juosta mahdollisimman vähän ja rauhallisesti. Töihinkin piti päästä, joten
pyöräily vei osan lenkkimahdollisuuksista. Yksi rauhallinen lenkki meni puihin
ihan vain sen takia, ettei ollut rauhallisen juoksun päivä… Ja sitten tuli kisa
ja kisan jälkeen piti vähän levätäkin.
Kun ensimmäistä kertaa kisan jälkeen olisin päässyt
hissuttelulenkille, kaveri soitti ja kertoi istuvansa ilman polttoainetta
autossaan naapurilähiön Lidlin pihassa. Pelastuspartioon meni hyvä osa illasta,
joten ehdin vain ei-niin-hallitulle puolen tunnin pyrähdykselle.
Helatorstain aikaan tehdylle lasten harrastusreissulle
tiesin olla ottamatta lenkkareita mukaan, vaikka haikeana katselinkin ikkunasta
ihania lenkkimaastoja. Ihan ilman treeniä en ahkeran ponileikin leikkimisen
takia jäänyt, mutta siinäkään ei pysytty kaipaamissani peruskuntosykkeissä. Ponileikissä
ei nimittäin käytetä mitään My Little Ponyja, vaan pompitaan ympäriinsä ihan
hillittömästi.
Niska ja yläselkä ovat ihan jumissa ja muutenkin alkaa
olla jo hirveä hinku hitaalle ja nautinnolliselle lenkille. Nyt on hengästytty
ihan tarpeeksi. Nautintohan on juoksemisessa pääasia, ei kipu, eikö vain?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti