Urheilua kongressissa

Muistaakseni olen jo ainakin kahdesti ottanut kongressimatkalle juoksukamat mukaan hyvänä aikomuksena käydä lenkillä jossain sopivassa välissä. Molemmilla kerroilla homma on mennyt jotenkin mönkään. Odensessa marraskuussa 2015 unohtui juoksutakki. Aberdeenissa heinäkuussa 2016 kävelin niin paljon, etteivät jalat olisi kestäneet enää lisäksi juoksua. 

Tieteellisissä kongresseissa juoksuharrastajien on kuulemma tapana tehdä jopa juoksutreffejä aamuseitsemäksi tai vähintään käydä lenkillä yksin tutustumassa ympäristöön. Tällä kertaa päätin, että nyt minun pitää päästä juoksemaan kongressimatkalla.

Todistettavasti Kuopiossa:
Puijon torni näkyy.

Tiedossa olikin pehmeä lasku tähän minulle uuteen toimintaan. Alani pohjoismainen kongressi järjestettiin nimittäin Kuopiossa, jossa olen asunut yhteensä 14 vuotta. En kyllä siihen aikaan juossut, mutta kulmat ovat kuitenkin läpikotaisin tuttuja. 

Ensimmäisenä kongressiaamuna lähdin lenkille ennen seitsemää. Ihme kyllä minulla oli kaikki lenkkivaatteet mukana.

Polku Vänärillä.

Suuntasin lenkkini Väinölänniemelle. Arvelin, ettei siellä ole kovin pitkää lenkkipolkua, mutta tarkoitus olikin vain hiukan jaloitella. Hölköttelin pitkin nientä kiertävää neulaspolkua. Sellaiset joustavat polut ovat suosikkimaastojani. 

Päätin jättää siltä viikolta väliin vetotreenin, koska en halunnut tuhlata kauniita Väinölänniemen maisemia puuskuttamalla sivuilleni vilkuilematta. Tein kuitenkin muutamia koordinaatioharjoituksia matkan varrella. 

Saksijuoksuharjoitusta tehdessäni tuli vastaan yksi kongressikaveri. Näköjään yhteislenkkiin kongressiporukalla olisi ollut aihetta, vaikka se jäikin tällä kertaa väliin.

Väinölänniemen kierrettyäni poikkesin Rönön saarelle, jossa hölkkäsin pienen kierroksen kadunvartta pitkin. Rönöhän oli ainakin ennen Kuopion kallein asuntoalue, jossa sai omakotitalon järven rannalta keskellä kaupunkia. Liekö Saaristokaupunki jo ajanut hinnoissa edelle? 

Vilpoinen Kallavesi.

Rönön jälkeen tipsutin Vänärin rantaa uimapaikan ohi, ja silloin sain kuningasajatuksen: kun nyt en tullut järkänneeksi tämän laajempia juoksutreffejä, voisin kuitenkin järjestää seuraavaksi aamuksi uimatreffit. 

Heti lenkiltä hotellille palattuani laitoin kongressin Facebook-ryhmään ilmoituksen, että lähtisin uimaan seuraavana aamuna klo 7.15 hotellin aulasta ja haluaisin seuraa. 

Postaukseen ei liiemmin kertynyt tykkäyksiä. Ja minä kun olisin tarjonnut kansainvälisille vieraille ohjelmasta puuttuvan saunomisen sijaan mukavan suomalaisen elämyksen, uinnin kylmässä vedessä. Taktisesti en kertonut viestissäni, että Kallaveden lämpötilaksi oli edellisenä päivänä mitattu 10,5 astetta. Iltapäivällä islantilainen kollegani kuitenkin tarttui haasteeseen, tykkäsi postauksesta, ja ilmoitti ehdottomasti lähtevänsä mukaan. 

Toinen kongressiaamu oli aurinkoinen, mutta varjossa oli vielä viileää. Kävelimme Väinölänniemen uimarannalle. Islantilainen ystäväni olikin tottunut kylmässä vedessä uija: hän kertoi kerran esiintyneensä amerikkalaiselle kuvausryhmälle islantilaisessa jääjärvessä. Kallaveden 10,5 astetta ei siis ollut lämpötila eikä mikään.

Pulahdus vilpoiseen Kallaveteen sai veren kiertämään. Pulahdimme toisenkin kerran ennen kuin olimme valmiita palaamaan hotellille virkeinä ja nälkäisinä. Minusta urheilun yhdistäminen tieteelliseen kongressiin on hyvä ajatus. Mitähän hauskaa keksisi seuraavalla kerralla?